Wednesday, June 21, 2017

Keskiyön aurinko

Valoisat kesäyöt, niitä minulla on vuosi toisensa perään ikävä. San Diegossa aurinko nousi tänään 5:42 am ja laski 8:00 pm. Tämän pidemmiksi eivät päivät näillä leveysasteilla muutu.

Minulla on ikävä Suomen keskiyön aurinkoa, mökkilammen usvaa ja sammakoiden yöllistä kurnutusta. Kesäöihin liittyy valtavasti ihania muistoja, jotka saavat minut toisaalta hymyilemään, tosaalta haikeaksi. Edellisestä kesävierailusta Suomeen on nyt kolme vuotta, mikä on vähintäänkin kolme vuotta liikaa.

Keskiyön aurinko Alaskassa kaksi vuotta sitten

Lämpöä ja aurinkoa meillä on toki riittänyt täällä San Diegossakin viime aikoina. June Gloom on väistynyt ja tuonut tilalle kirkkaan sinisen taivaan ja reilun kolmenkympin lämpötilat. Eilen San Diego countyn alueella rikottiin lämpöennätys komean paahtavalla lukemalla, joka nosti mittarit 124 F/ 51 C asteeseen. Arizonan puolella sijaitsevassa Phoenixissä kiikutaan samoissa lukemissa ja lentoliikenne on sekaisin. 50 C on liian kuuma joillekin lentokonetyypeille ja taatusti kaikille ihmistyypeille. Huh, meidän nurkilla on ollut onneksi huomattavasti "viileämpää". Talven sateiden jälkeisestä vihreydestä ei tosin ole täälläkään jäljellä muuta kuin muistoja, vaikka varsinainen hellekesä onkin vasta edessäpäin.

Nautinnollista juhannusta kaikille sitä juhliville ja ihanaa lomaa onnakkaille lomalaisille. Nauttikaa yöttömästä yöstä, vaikka sitten toppatakki päällä ja villasukat jalassa. 

Sunday, June 18, 2017

Sunnuntai 6-18-2017

Sunnuntai on viikon ainoa herätyskelloton aamu ja nautin siitä täysillä. Heräilen kahdeksan aikaan oikeasti pirteänä. Ruokin ja rapsutan kissat ja lähden juoksulenkille. Tiedossa on kuuma päivä.

Suihkun jälkeen keitän kahvia ja kaurapuuroa ja katselen jakson This is us -sarjaa. Selailen blogeja ja facebookia ja luen uutisia. Kissat päivystävät avonaisessa ikkunassa ja vahtivat naapureiden koiria. Phill on suunnitellut rakentavansa uuden kissatornin, jonka ylähyllyllä on paremmin tilaa kahdelle pullerolle.


Olen pitänyt päivän suunnitelmat täysin avoina, sillä haluan tehdä tänään juuri sitä, mitä huvittaa. Heh, päätän siivota ja koota kesälukukauden e-mail -listan. Yritän myöskin väkertää excelillä entistä paremmin toimivan rollbookin, mutta taitoni ovat ruosteessa. Aion pyytää apua Philliltä, kunhan hän kotiutuu itärannikolta. Mieli on hyvä ahkeran aamun jäljiltä ja päätän lähteä lounaan kautta Mission Valleyn kauppoihin.

Tällä kertaa onni on myöten ja löydän itselleni uuden hatun DSW:sta. Muista kaupoista en sitten löydäkään mitään ostamisen arvoista. Huomaan, etten ole oikeastaan vaatteiden ostotuulella. Käyn vielä Bed Bath and Beyondissa ja Petcossa. Kisu ja Possu saavat uuden ruokamaton, -kipot ja ruokaa ja minä kauan kaivatun ovistopparin. Petcon vieressä on Jamba Juice, josta haen itselleni välipalaksi smoothien.


Ruokakaupan kautta kotiin. Kello on viisi. Ulkona on oikeastaan aika täydellinen lämpötila, joten päätän hengailla patiolla. Juttelen Phillin kanssa, luen hetken kirjaa ja selailen facebookia. Jääkaapista löytyy vielä tällekin päivälle kasvispastan tähteitä, joten illallinen on helposti hoidettu. Katselen telkkaria ja rullailen väsyneitä jalkoja. Pesen samalla pyykkiä.


Huomenna illalla saan hakea Phillin lentokentältä joogatunnin jälkeen. En malta odottaa! Vaikka reilu kaksi viikkoa menikin nopsasti, on minulla oikeasti todella kova ikävä. Aikomukseni on mennä tänään ajoissa nukkumaan, mutta toteutus jää vielä arvailujen varaan.

Saturday, June 17, 2017

Lauantai 6-17-2017

Herään ennen kelloa kummaan ääneen, mutten jaksa nousta heti selvittämään äänen alkuperää. Köllin sängyssä kissojen kanssa, kunnes hieman ennen seitsemää on jo pakko nousta. Olohuonetta kohti kävellessäni ääni voimistuu ja paljastuu pattereilla toimivaksi laser-leluksi. Saimme hökötyksen joitain vuosia sitten Phillin äidiltä, mutta emme käytä sitä ikinä. Muutama viikko sitten Possu oppi kuitenkin kääntämään lelun päälle. Vielä kun oppisi myös sulkemaan sen...

Syön aamupalaa ja lueskelen samalla uutisia. USA:n laivaston alus on kolaroinut Japanin vesillä filippiiniläisen siviilialuksen kanssa. Seitsemän sailoria on vielä toistaiseksi kadoksissa. Vatsasta kouraisee, vaikkei tämä liitykään Philliin millään tavalla.

Soitan pikapuhelun Phillille, laittaudun valmiiksi ja tarkistan, että kassistani löytyy kaikki tarvittava kesälukukauden ekalle tunnille.


Kolme tuntia hujahtaa ohi vauhdilla. Lukukauden eka tunti menee aina suurimmaksi osaksi rekisteröitymiseen ja käytännön asioiden läpi käymiseen. Osa oppilaista on jo vanhoja tuttuja kevät lukukaudelta, mutta mukana on myös uusia kasvoja.

Viimeiset oppilaat lähtevät kahdeltatoista. Siivoamme luokkahuoneen aina yhdessä, mutta tarkistan vielä varmuudenvuoksi, että kaikki on niin kuin pitääkin. Siirryn luokkahuoneesta opettajien työhuoneeseen. Tarkistan postilaatikkoni ja täytän viikottaiset osallistujaraportit.


Ajelen töistä eväsbanaania mussuttaen Mashall's -kauppaan. Käyn tarkistamassa hattuhyllyn, mutten löydä mitään kivaa. Jatkan matkaani Point Lomaan salille. Matkalla on ruuhkaa ja minua alkaa väsyttää. Salilla juoksen väsymyksen pois ja saan aikaiseksi hyvän treenin. Poikkean kotimatkalla Liberty Stationille ja haen Tender Greens -ravintolasta salaatin.

Tulen kotiin hieman kolmen jälkeen. Ensin ruokaa, sitten suihku... Siinä tärkeysjärjestys tänään. Sitten istahdan sohvalle kissojen kanssa. Rapsutuksia, leikkiä ja päivän kuulumisten vaihtamista Phillin kanssa. Phill on tällä hetkellä New Jerseyssä ja tulossa kotiin maanantaina. Alkaa olemaan jo ikävä.


Viiden aikoihin on aika nousta ylös ja valmistautua illan haikkiin Raijan kanssa. Ajelen Raijalle ja suuntaamme siitä yhdessä Los Penasquitos Canyonille. Kävelemme pari tuntia kuin huomaamatta höpötellen. Vitsit, että tuntuu hyvältä olla ulkona ja ainakin melkein metsässä.




Tulen kotiin puoli ysin aikaan ja ylläri, ylläri, minulla on aika kova nälkä. Laser-lelu on taas päällä. Cats! Illalliseksi tähteitä, kyytipojaksi lasi viiniä ja jälkkäriksi pari palaa suklaata. Fancy, fancy... Loppuilta menee sohvalla This is us -sarjaa katsellen. Asteikolla 1-10 olen vähintään 12 verran onnellinen siitä, että huomenna saan nukkua juuri niin pitkään kuin haluan.

Friday, June 16, 2017

Perjantai 6-16-2017

Herään ekan kerran jo ennen kuutta. Mietin hetken, nousisinko jo ylös ja tekisin aamutreenin, mutta päätän jatkaa unia vielä tunnin verran. Possu tulee kainaloon nukkumaan. Seitsemältä kello herättää kesken hauskan unen.

Kissoille ruokaa, minulle kaurapuuroa mustikoilla ja pekaanipähkinöillä höystettynä. Ja kahvia. Kolme muumimukillista kahvia. Keitän samalla kananmunia lounaaksi, sillä jääkaappi alkaa olemaan kiireisen viikon jäljiltä aika autio. Teen pikaisesti avocadomuna"voita", eli avocadomunamössöä. Nappaan mukaan pari leivänpalaa ja tonnikalapussin.

Töissä on aika perjantaifiilis: levoton ja jopa hieman kärttyisä. Taidamme olla kaikki väsyneitä. Vietämme paljon aikaa ulkona ja jatkamme valokuvausprojektia. USA:ssa juhlitaan sunnuntaina isänpäivää, mutta olemme päättäneet jättää oman juhlamme lahjoineen ensi viikon perjantaihin. Kaksi juhlaa samalle viikolle olisi hieman liikaa.

Ruokatauolla käyn hoitamassa pari asiaa. Käyn CVS:ssä ostamassa lahjakassin ja juustokakkukahvilassa hakemassa paketin. UPS:llä on mitä kummallisempia pakettipisteitä nykyään. Juustokakkukahvilan myyjä yrittää kovasti myydä minulle kakkua, mutta juuri nyt ei tee mieli yhtään mitään makeaa. Sen sijaan ostan kaksi lippua viikon päästä olevaan Taste of Adams -tapahtumaan.

Loppuiltapäivä menee onneksi jo paljon iloisemmissa merkeissä. Onhan nyt sentään perjantai. Lapset innostuvat pyörien pesusta ja tekevät ahkerasti töitä. Ehdotan, että he voisivat seuraavaksi pestä autoni. Ei kuulemma onnistu, mutta pyöräni saattavat ehkä pestä. Töiden jälkeen suuntaan kaupan kautta kotiin. Käteni ovat täynnä tavaraa ja Kisu juoksee ulos ruohoapajille. Nappaan Kisun kainaloon rapsutettavaksi. Minulla vähän huono omatunto siitä, kuinka paljon olen ollut poissa kotoa tällä viikolla. Haistelemme ulkoilmaa ja kuuntelemme lintuja ennenkuin suuntaamme sisälle. Pistän ostokset kaappeihin, järkkäilen hetken paikkoja ja istahdan hetkeksi sohvalle välipalan kanssa. Hetki venyy... Seitsemältä päätän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ruokaa.

Sain eilen lapsilta lahjoja. Meneehän se shamppanja tässäkin muodossa...

Kasvispastaa, lasi (oikeaa) viiniä ja America's Got Talent. Vietän suurimman osan illasta sohvalla, mutta intoudun vielä loppuillasta rullailemaan ja järkkäämään opettajan kassini huomista community collegen tuntia varten.


TGIF, vaikka huomenna onkin vielä töitä. 

Thursday, June 15, 2017

Torstai 6-15-2017

Kello soi puoli seiskalta. Väsyttää! Possu juoksi yöllä sprinttejä sängyn ja olohuoneen välillä. Nyt sillä ei ole enää mikään kiire minnekään. Makuuhuone täyttyy uneliaan kissan kehräyksestä.

Kahvinkeitin päälle, banaani-maapähkinävoileivät lautaselle ja lounassalaatti laatikkoon. Kroppa tuntuu raskaalta ja väsyneeltä, mutta nyt ei ole aikaa venytellä. Ehkä sitten illalla... Selailen aamupalaa syödessäni facebookia ja kirjoittelen tämän pienen pätkän blogiin. Tänään pitää olla tosin extra-tarkkana, ettei tule kiire. Valmistujaisjuhliin ei voi lähteä leggareissa ja hiukset pikasutturalla.

Menen töihin tänään jo kahdeksaksi. Koristelemme pihaa ja valmistaudumme juhlaan. Ennen H-hetkeä varmistamme, että kaikilla on aurinkovoidetta ja kaikki ovat käyneet vessassa. Puoli kymmenen aikaan odottelemme OK-merkkiä käytävällä. Ilo ja jännitys on käsin kosketeltavaa. Sitten Ghost Busters -teemalaulu raikaa ja Ocelot -luokka tanssii/loikkii/kävelee kohti lavana toimivia mattoja.

Seremonia ja lyhyt ja simpperi. Koulun omistaja lausuu muutaman sanan, minä luen lasten tekemästä kirjasta yhden sadun ja lapset saavat vuoronperään diplominsa. Halutessaan lapset saavat kertoa yleisölle, mitä heistä tulee isona. Yksi lapsista aikoo ruveta isona ketuksi, toinen Moanaksi, kolmas helikopterilentäjäksi ja neljäs palomieheksi. Vaihtoehtoja on monia. Lopuksi heitämme lakit ilmaan ja herkuttelu saa alkaa.

Aamupäivä hujahtaa ohi vauhdilla. Juttelen iloisten lasten ja vanhempien kanssa ja paahdun kuumassa auringonpaahteessa. Onneksi tuli laitettua aurinkovoidetta omiinkin olkapäihin. Viikat perheet lähtevät hieman ennen yhtätoista ja on aika siivota. Juhlien jälkeen jatkamme "normaalia" koulupäivää, mutta suurin osa lapsista lähtee kotiin. Jäljelle jää vain viisi Ocelottia. Luemme ihanan viileässä luokkahuoneessa pari satua ja leikimme muovailuvahalla. Pian on jo lounasaika.


Lepohetkeä valvoessa joudun taistelemaan ihan tosissani unta vastaan. Kun oma taukoni alkaa päätän lähteä kävelylle. Höpötän kävellessäni Phillin kanssa ja päätän piipahtaa divarissa. Mukaan lähtee uuden veroinen Skippyjon Jones -kirja.

Loppuiltapäivä kestää ikuisuuden. Ulkona on kuuma ja hiki valuu. Töistä lähtiessämme työkaverini ehdottaa yksiä oluita Modern Times -panimossa enkä keksi yhtäkään hyvää syytä kieltäytyä. Porukkamme kasvaa pikkuhiljaa ja siirrymme läheiseen uusiseelantilais ravintolaan syömään. Ananaskatkarapusalaatti maistuu lämpimässä illassa.

Saavun kotiin puolikymmenen aikaan aivan uupuneena. Onneksi huomenna on jo perjantai!

Wednesday, June 14, 2017

Keskiviikko 6-14-2017

Herään varttia vaille seitsemän siihen, kun Kisu alkaa leikkimään yöpöydälle unohtuneella kynällä. Kisulla on kumma viehtymys kyniin ja tikkuihin... Yritän esittää vielä hetken nukkuvaa, mutta eihän siitä mitään tule. Avaan silmäni ja saan päälleni kaksi puskevaa kissaa.

Huomasin eilen illalla, että kahvinkeittimen puhdistuvalo vilkkuu. Olin kuitenkin liian laiska aloittamaan puhdistusta. Nyt tuo laiskuus kaduttaa, sillä tekisi jo mieli kahvia. Vitsit, että ihminen voikin olla laiska (ja kärsimätön).

Syön aamupalaksi leipää, jonka päällä on maapähkinävoita ja banaania. Lounaaksi pakkaan jälleen edellisillan tähteitä. Kahvi on vihdoin valmista. Se on tosin niin kuumaa, että poltan kieleni. Aamupalaa syödessäni kurkkaan community collegen sähköpostit ja huomaan, että kesäkuun tunnit pitää kirjata sähköiseen työlistaan viimeistään perjantaina. Päätän hoitaa homman samantien, ennen kuin unohdan. Tuntien merkkaaminen vie vain pari minuuttia, joten päätän olla tehokas ja kirjoittaa blogin tähän asti. Huomenta siis, reaaliajassa ollaan taas!

Sitten tulee taas kiire. Possun kanssa leikkiminen tuntuu paljon tärkeämmältä kuin töihin valmistautuminen. Otan mukaan salikamppeet vaikken olekaan ihan varma, onko tänään salipäivä. Jos nyt pitäisi päättää ei olisi, mutta illalla mieli saattaa olla jo ihan eri.

Töissä on aika sama meininki kuin viikon muinakin päivinä. Normaali päivärytmimme on katkolla valmistujaisjärkkäilyiden vuoksi. Tänään harjoittelemme seremoniaa ja lapset ovat innoissaan. Kun kysyn jännittääkö tai mietityttääkö, kertoo lapsista pari jännittävänsä uuteen kouluun menemistä. Lähinnä siksi, kun siellä on sitten uudet kaverit. Juttelemme aiheesta hetken, mutta toteamme myös, että valmistujaisista huolimatta meillä on vielä koko kesä aikaa yhdessä täällä vanhassa koulussa. Mikään ei muutu vielä hetkeen. Samaa olen hokenut itsellenikin viimeaikoina...


Vaikka tänään onkin riittänyt kiirettä ja vipinää, tuntuu aamu kovin pitkältä. Vihdoinkin on lounasaika ja aika levätä. Valvon päikkäreitä yhdestä kahteen eikä minun tarvitse tehdä oikeastaan yhtään mitään. Kirjoittelen blogia ja luen muiden blogeja. Tuntuu hyvältä vain istua ja hengittää.

Varsinainen ruokataukoni menee tänäänkin autoillen. Minun pitää käydä North City kampuksella toimittamassa eilen tulostamani osallistujalistat. Listojen mukana putoaa hartioiltani ainakin kymmenen kiloa painoa. Olisivatkohan kevätlukukauden paperihommat nyt tässä?! Reissuun menee koko tunti, mutta käytän ajomatkan edelleenkin Virginiassa olevan Phillin kanssa juttelemiseen.

Pari viikkaa työtuntia menee iloisissa merkeissä. Valmistujaisvalmistelut hoidettu, community collegen paperihommat hoidettu... Aivan mahtava fiilis! Minulla on yhtäkkiä aivan valtavasti energiaa.


Välipalan jälkeen aloittelemme lasten kanssa valokuvausprojektia ja tajuamme heti, että tästä tulee loistojuttu. Annoimme lasten käyttöön työparini vanhan kameran. Opettelemme ensin kameran käytön ja sovimme myös turva- ja vuorosäännöistä. Lapset saavat ottaa vapaasti kuvia ihan mistä tahansa haluavat. Meillä on heinäkuussa taidenäyttely, jossa aiomme esitellä osan kuvista kehystettyinä. Kuvia kertyy nopeasti monia kymmeniä. Mielenkiintoista kurkistaa maailmaan lasten perspektiivistä. Aiomme jatkaa kuvailua parin viikon ajan tai ainakin niin kauan kuin intoa riittää.

Pääsen lähtemään töistä viideltä ja päätän ajella Point Loman tukikohtaan salille. Liikenteen jumalat ovat puolellani ja olen salilla aiemmin kuin kuvittelinkaan. Tunnin tehokas treeni ja bensatankin kautta Liberty Stationille illallisen hakuun. Tänään en kokkaa, vaan haen Luna Grillistä falafel wrapin. Joku ohikulkija kehuu treenihousujani ja kysyy, mistä ne ovat.


Ajelen Liberty Stationilta RiteAidin kautta kotiin. Meikkivoiteeni on ihan lopussa. Kassa tutkii kiinnostuneena ostoksiani ja kertoo etsivänsä parhaillaan uusia ja paremmin toimivia tuotteita. "Tule sitten kertomaan, onko tämä ostamisen arvoinen."

Kahdeksalta olen vihdoin kotona. Kisu ja Possu odottavat ikkunassa ja eivät meinaa pysyä pöksyissään, kun avaan ikkunan. Ulkona on vielä mukavan lämmin ja sirkat sirittävät. Kissoille ruokaa, minulle pikasuihku ja sitten vihdoinkin ruokaa. Hirveä nälkä!

Näpyttelen loput blogihöpinät ja loppuillan aion vain olla. Huomenna edessä on kiireinen päivä: Kauan odotetut ja suurella hartaudella järkätyt valmistujaiset.

Tuesday, June 13, 2017

Tiistai 6-13-2017

Tiistai alkaa samaan tapaan kuin maanantaikin. Tänään tosin herään jo paria minuuttia ennen kellon soimista ja Kisu on rapsutusjonossa ensimmäisenä. Kahvinkeitin päälle, lounas purkkiin, aamupalaksi mustikoita, kreikkalaista jogurttia ja granolaa. Kirjoittelen aamupalaa syödessäni pari community collegen työsähköpostia. Minulla on pieni paperin pyöritysongelma, joka roikkuu ja stressaa ihan liikaa. Community college on niin iso organisaatio, että tällaiselta aloittelijalta tuhrautuu pieniin hommiin aivan liikaa aikaa ja energiaa.

Työpaikalle saavuttuani alamme samantien hattuhommiin. Samalla siirrän vielä vihonviimeiset kuvat muistitikuille ja autan lapsia allekirjoittamaan koristekyltin. Suurin osa aamusta menee valmistujaisvalmisteluissa.


Tiistai on töiden puolesta viikon paras päivä, sillä meillä on työparini kanssa kaksi tuntia yhteistä suunnitteluaikaa. Käymme hankkimassa viikat jutut valmistujaisia varten. Olemme sen verran nopeita, että kerkiämme kahville Santos -kahvilaan. Tuntuu ihanalta vain istua ja höpöttää hetken aikaa. Koululle palattuamme suunnittelemme juhlaa vielä hetken koulun omistajan kanssa. Nyt alkaa olemaan vihdoinkin sellainen olo, että saatamme selvitä tästä kunnialla.

Loppuiltapäivä menee nopsaan tutulla kaavalla. Välipalaa, siivoilua ja leikkiä sekä sisällä että ulkona. Yksi lapsista on tosin kumman vaisu ja nuhainen. Kuumemittari kertoo, että lapsella on hieman lämpöä, muttei vielä kuitenkaan kuumetta. Näpyttelen vanhemmille heads up -viestin ennen kotiin lähtöä.

Soitan kotimatkalta Phillille ja vaihdamme päivän kuulumiset. Kotiin saavuttuani löydän ovelta Amazonin paketin, joka sisältää vaahtorullan (foam roller) ja uudet juoksulenkkarit. Kiskon lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille. Juoksen mailin verran lämmitellen ja sen jälkeen pari mailia sprinttejä niin kovaa kuin lähtee. Uudet lenkkarit ovat jo minulle ennestään tutut Nike Flexit, jotka toimivat loistavasti juuri tämän tyyppisillä lenkeillä.

Lenkin jälkeen testailen hetken uutta rullaa ja naureskelen laatikossa viihtyvälle Possulle.


Nälkä kurnii vatsassa ja huomaan kellon olevan jo seitsemän. Heitän bataatit uuniin ja valmistelen lehtikaalisalaatin. Bataattien kypsyessä käyn suihkussa ja leikin hetken kissojen kanssa. Syön kanaa, uunibataattia ja salaattia samalla kun kirjoitan vielä yhden työsähköpostin ja tulostan pari osallistujalistaa.


Siivoan keittiön, köllöttelen sohvalla kissojen kanssa ja kirjoittelen blogia. Ilta katosi taas jonnekin aivan liian nopsaan.