Pilvilinnoja

Kävin eilen illalla syömässä navy-vaimoystäväni luona. Meitä oli koolla neljä vaimoa/tyttöystävää samasta yksiköstä. Vaikka meillä olikin todella kivaa ja juttua riitti, oli pöydällä myös neljä puhelinta ja jokainen päivitti sähköpostinsa inbox-laatikon vähintään kolme kertaa illan aikana. Hetken jo unohduksissa olleesta sähköpostista on tullut taas paras ystävä. Ja kyllä sitten hymyilyttääkin, kun se odotettu viesti viimein putkahtaa inboxiin. Ihan sama kuinka lyhyt tai pitkä, aina yhtä tärkeä.

Sähköpostin viehätysvoimaa lisää entisestään oikeasti alkanut töiden metsästys. Tänään lähti eteenpäin neljä tarkkaan viilattua ansioluetteloa saatekirjeineen. Vastaukset tai haastattelukutsut (ainakaan myönteiset sellaiset) tuskin putkahtavat sähköpostiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Työpaikkasivustojen selailun perusteella preschool-opettajien paikkoja on täälläkin auki pilvin pimein. Haluan kuitenkin jotain muuta, jotain oikeasti koulutustani vastaavaa työtä. Aion pitää tavoitteet korkealla ja kurotella pilvilinnoihin. Jos pilvilinnat pysyvät niin korkealla, ettei niihin yletä edes varpaillaan seisomalla, siirrän katseeni  takaisin realistisempiin työmahdollisuuksiin ja jatkan rauhallista tien raivaamista uusia haasteita kohti. Mitään ei kuitenkaan saa, jos ei yritä ja pyydä.

Mistäköhän Kisu haaveilee?