Aamujen aamut

Kerroin aakkospostauksessa rakastavani aamuja. Minulla ei ole kuitenkaan yhtä ja ainoaa reseptiä onnistuneeseen aamuun. Kaikkein parasta on se, kun saa mennä ihan fiiliksen mukaan. Viikolla ei tietenkään saa, on "pakko" olla aktiivinen. En minä koskaan kadu ratkaisuani lähteä salille, mutta viikonloppuaamut ovat siltikin niistä parhaimmista parhaimpia.

Tähän extrapitkään viikonloppuun mahtui kolme täydellistä aamua, kaikki hieman erilaisia:

Perjantaiaamuna sisäinen herätyskelloni herätti minut jo paljon ennen kuutta. Tunnustelin olotilaani ja muistelin myöhäiseksi venähtänyttä torstai-iltaa. Lopputuloksena päätin pakottaa itseni takaisin sänkyyn. Heräsin uudelleen 7:40. Nyt olo oli ihan huippu. Joogaa, tuoretta ananasta, kahvia, jogurttisörselliä, asioiden hoitamista ja lopulta ennen lounasta treeni. Sain perjantaina aikaiseksi enemmän kuin normaalina viikonloppuna yhteensä. Ratkaisuni venyttää unia oli paras mahdollinen.

Lauantaiaamuna olin lötkö kuin makaroni. Rapsutin mahani päällä makaavaa Kisua, venyin ja vanuin sohvan pohjalla, luin ja fiilistelin hyvää musiikkia. Mutta kymmeneltä riitti - laiskuus vaihtui energiaksi. Sitten en enää pysähtynytkään ennen kuin illalla.

Sunnuntaina kroppani oli sitä mieltä, että olikin jo maanantai. Oli päästävä liikkeelle - heti. Lähdin juoksemaan hiljaisille kaduille ja päädyin rannalle. Aamu oli kaunis, mutta sumuinen. Kuulokkeistani kaikuva Aloe Blacc sopi tunnelmaani täydellisesti. Oloni oli yhtä aikaa rauhallinen ja energisen kupliva. Kotiin palattuani venyttelin pitkään takapihan kuistilla (Kisun tuijottaessa), söin tukevan aamupalan ja aloin valmistautumaan haikille.

Kolmen päivän vapaa teki hyvää! Ajatuksen tasolla 3/4 suhde tuntuisi aika täydelliseltä... Kolmessa päivässä kerkiää nollaamaan ja rauhoittumaan sekä saamaan aikaiseksi ja touhuamaan. Mutta en tiedä, ehkä pitkää viikonloppua ei osaisi hyödyntää ja arvostaa jos siitä tulisi vakiokamaa. Samahan se oli seitsemän päivän vapaidenkin kanssa. En ole vielä unohtanut, kuinka paljon ikävöin töihin... Ja mielelläni minä sinne huomennakin menen. Mitäköhän kivaa lasten ja työkavereiden pääsiäiseen kuului?