sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Margaritoja ja mitaleita

Pari viikkoa sitten Grouponkia selaillessamme Phill bongasi Mission Beachilla juostavan Margarita 5K-juoksukilpailun ja houkutteli minut (margaritan voimalla) osallistumaan. Vaikka urheilemme ja juoksemmekin säännöllisesti, emme ole koskaan osallistuneet juoksutapahtumiin. Minulle juokseminen on mieluinen tapa treenata ja ennen kaikkea rentoutua, enkä ole halunnut sen lipsahtavan suorittamisen puolelle. Minulla kun on paha(?) tapa innostua kilpailuista hieman liikaa...

Mutta nytpä osallistuttiin - Aika kylmiltään. 5 kilometriä ei ole tietenkään matka eikä mikään, mutta jos sen juoksee tosissaan, astuu mukaan taktiikka ja tässä tapauksessa myös hiekka-alusta. Margarita 5K juostiin meinaan kokonaisuudessaan hiekalla eikä meillä ollut vielä tähän aamuun mennessä aavistustakaan siitä, olisiko hiekka kovaa vai upottavan pehmeää. Siksipä kävimme muutaman kerran treenailemassa upottavalla rantahiekalla ja olimme jopa hieman pettyneitä, kun vastassa olikin aamuaaltojen kovittama alusta.

Lähdimme siis juoksemaan fiilispohjalta - Ilman tavoiteaikoja ja juoksukelloja. Tapahtuma alkoi klo 7 sunnuntaiaamuna. Miksi?!? Heräämisen ja alkulämmittelyn jälkeen juoksu sujui hyvin ja kevyesti, vaikka teinkin matkalla muutaman aloittelijan (tai blondin) virheen: Ensinnäkin soittolistani oli jäänyt vahingossa repeatille, minkä vuosi kuuntelin koko viisi kilometriä samaa Aloe Blacc:n Chasing -laulua. Onneksi oli edes hyvä kipale :D. Tulen taatusti muistamaan tämän päivän joka ikinen kerta laulun kuullessani. Toinen virhe liittyi matkan arvioimiseen. Puolivälissä ollessani kuvittelin lähestyväni jo maalia ja yllytin itseni aikamoiseen loppuraviin kaikki mitä lähtee -tyylillä. Pettymykseni oli melkoinen tajutessani, että tämä olikin vasta puoliväli. Onneksi olen treenaillut paljon sprinttejä ja toivuin kiristä suhteellisen nopeasti. Kolmas ja ratkaisevin virhe littyi maaliin tuloon. En ylittänyt ajanottomaaliviivaa oikeasta kohdasta ja virheen korjaamisen aikana menetin n. 10-20 arvokasta sekuntia. Okei, ei sillä ehkä pitäisi olla väliä, mutta siltikin ärsyttää. Tai ärsytti. Enää ei viitsi.


Virallinen aikani oli 21:07, joten ilman maaliviivasotkua se olisi ollut karvan alle 21. Ei hullumpi aika 5K-aloittelijalta. Tulin omassa ikäluokassani toiseksi ja sain jopa mitalin. Saman teki myös Phill. Woot! Olemme virallisesti ärsyttävä juoksijapariskunta.


             

Lupaava ensimmäinen kisa teki minusta hurjan nälkäisen. Pakko päästä juoksemaan uudelleenkin ja nipistää aikaa entisestään. Tämä ei siis todellakaan jää tähän. Kaikista eri juoksumatkoista 5K on todennäköisesti se Veeramaisin matka, eli ei muuta kuin treenailemaan. Uskaltaisikohan sitä asettaa tavoitteeksi 20:30 ennen syksyä...?

6 kommenttia:

  1. No niin, siitä se ura alkaa :) Onnittelut täältäkin, huikea suoritus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosin tämä pysyköön ihan sivuharrastuksena :).

      Poista
  2. Huh, oletpas kiitänyt siellä hiekalla! Mä oon nyt juoksennellut (vähintään) vitosen (vähintään) kerran viikossa jo aika pitkään, enkä kyllä hätyyttele tuommoisia aikoja sitten ollenkaan. Nostan siis hattua niin korkealle, kuin yletän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitti! Olenhan minäkin siis juoksennellut vuosia ihan huvikseni ja tosissani treenaten, mutta en ole koskaan viitsinyt osallistua kilpailuihin tai treenata jotain tiettyä matkaa. Mutta nyt kyllä vähän koukuttaa...

      Poista