Höperönä mökillä

Heräsin kahtena peräkkäisenä yönä siihen, että Phill seisoi keskellä lattiaa liikkumattomana ja tuijotti pimeyteen. Yhtäkkiä hän syöksähti eteenpäin ja läpsäytti kätensä yhteen. Liikesarja taitaa olla Suomen kesämökeillä tuttu näky - tunnetaan myös nimellä keskiyön hyttystanssi. Hyttyset käyvät rankkaa psykologista sotaa öiseen aikaan. Yksi inisijä voi helposti murtaa taitavimmankin nukkujan mielen.

Hyttysvainosta huolimatta mökkielämämme oli täydellisen rentouttavaa. Phill kalasti, minä soudin käteni rakoille, sauna korjasi "kesä"sään virheet ja vatsat täyttyivät grilliherkuista, uusista perunoista sekä muurinpohjaletuista. Latasimme akkuja, jotta jaksaisimme lomailla täysillä.

Mökkeily oli Phillille jo tuttu ja odotettu juttu.  Kaksi vuotta sitten Phill nappasi onkeensa ison hauen, jota sitten savustelimme valoisassa kesäyössä korttia pelaillen ja vanhempieni kanssa iltaa istuen. Tuohon muistoon on palattu monta kertaa ja haaveiltu uusista illoista mökillä. Tällä kerralla haaviin ei jäänyt suuria kaloja, mutta uusia muistoja sitäkin enemmän. Tänne palataan taas pian.