keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kaukana Kotona

Emmi heitti minua haasteella ja tällä kertaa aion olla reipas ja napata kopin. Viime aikoina on tullut muutenkin muisteltua ja tarinoitua, joten tämähän menee helposti siinä siivellä. Haasteen ideana on raottaa blogini tarinaa. Mistä kaikki lähti ja mitä siitä seurasi?

Ensimmäisen blogitekstini kirjoitin heinäkuussa 2011, hetki sen jälkeen kun olimme menneet naimisiin ja minusta oli tullut oikea ulkosuomalainen. Asuimme tuolloin vielä Honolulussa Hawaijilla, mutta edessä oli pian muutto New Hampshireen. Phill oli suurimman osan ajasta merillä ja minä kuljin ympäriinsä jättämässä hyvästejä vanhoille "kotikulmille". 

Ensimmäistä blogitekstiä kirjoittaessani en oikeastaan edes tiennyt, että bloggaaminen olisi jokin "juttu". Monen muun ulkosuomalaisen tavoin kirjoitin tekstejä vain ja ainoastaan tutuilleni, jotta välttyisin kirjoittamasta samoja asioita kymmeneen eri sähköpostiin. En osannut vielä tuossa vaiheessa etsiä muiden blogeja enkä hakea vertaistukea muiden ulkosuomalaisten joukosta. Kirjoittelin vain kirjoittamisen ilosta ja osittain myös siksi, että olin huolissani suomen kielen taidostani.


Kirjoittelin blogia ahkerasti koko syksyn eikä aiheista ollut pulaa. Vaikka olinkin viettänyt USA:ssa paljon aikaa, oli kaikki nyt hieman erilaista ja uutta. Olin tullut jäädäkseni ja meistä oli tullut virallisesti me. Syksyyn kuului uuden elämän opettelua ja todella paljon paperisotaa. Tammikuussa sain vihdoin käteeni green cardin ja sen myötä myöskin työluvan. Ensimmäisen työpaikan saatuani kirjoitustahtini hiipui ja lopulta blogi painui unholaan.


Kesällä 2013 oli elämämme jälleen muutosten edessä, sillä edessä oli muutto Kaliforniaan. Luovuin työstäni hieman liian aikaisin ja olin taas suurten kysymysten äärellä: Mitäs tässä oikein tekisi? Phill ja Phillin työkaverit olivat tuona kesänä töissä yötä päivää ja lähes kaikki omat kaverini olivat jo muuttaneet San Diegoon. Minulla oli tylsää ja ihan liikaa aikaa. Teki mieli kirjoittaa. Kaivoin blogini esiin ja huomasin, että jotkut muutkin bloggaavat. Löysin lukulistalleni muutaman blogin ja listasin oman blogini blogilistalle. Muiden blogeja lukiessani huomasin, että kappas vain, blogitekstejähän voisi höystää vaikka kuvilla. En tiedä, missä tunnelissa olin aiemmin elänyt, mutta blogien ihmeellinen maailma aukeni minulle vasta tuona kesänä. 

Ja niinhän siinä kävi, että äitini lisäksi blogia alkoi lukemaan muutama muukin. Varoivaisesti lisääntynyt yhteisöllisyys teki bloggaamisesta paljon mielekkäämpää ja nälkä kasvoi syödessä. Jokainen uusi lukija ja kommenti sai, ja saa minut edelleenkin, hymyilemään. Kirjoittaminen tuottaa minulle iloa, mutta ilo vähintäänkin tuplaantuu, jos näistä postauksia lukee joku muukin. En ole pöytälaatikkotyyppiä, joten ilman lukijoita hommasta olisi loppunut into jo aikapäiviä sitten. Kivoimpia juttuja ovat toistaiseksi olleet Super Saverin kisassa viiden parhaan USA-blogin joukkoon pääseminen, Facebook -sivun perustaminen, Instagram-innostus, muiden ulkosuomalaisten bloggaajien löytäminen Facebookin ihmeellisestä maailmasta ja nyt viimeisimpänä Onni-Blogit.


Alkuaikojen tekstien lukeminen ei tee pahaa, sillä tyylini tai taitoni eivät ole muuttuneet radikaalisti. Mutta se visuaalinen puoli, apua... Aluksi en edes älynnyt lisätä kuvia ja sitten kun älysin, yhdistelin sujuvasti pieniä kännykkäkuvia, Instagramilla räikeästi käsiteltyjä neliökuvia ja järkkärillä napattuja jättikuvia. Osa vanhoista kuvista on myös kadonnut mystisesti jonnekin, mikä harmittaa ihan älyttömästi. Huonokin kuva olisi parempi kuin harmaa laatikko. Käytän blogissa edelleenkin paljon kännykkäkuvia, joista osa ei paljoa laadulla koreile, mutta nykyään kuvani ovat sentään jotakuinkin yhteensopivia. Visuaalisessa ilmeessä ja lukijaystävällisyydessä olisi vielä paljon kehitettävää, mutta yritän olla itselleni aika hellä ja muistaa, että tämä on vain harrasteblogi eikä kiiltäväkantinen aikakauslehti.




Viime keväänä aloin ensimmäistä kertaa miettimään blogin hyllyttämistä. Tuntui, ettei ollut mitään sanottavaa ja aikakin oli kortilla. Kaikkein eniten harmitti, ettei ollut aikaa lukea ja kommentoida muiden blogeja. Yhteisöllisyydestä oli tullut bloggaamiseni tärkein juju, mutta nyt se ydin oli taas hukassa. Päätin kuitenkin jatkaa, mutta välttää "pitäisi" -meininkiä.

Kesän lopussa "oikeat" työt vähenivät toistaiseksi ja minulla on nyt taas paljon enemmän aikaa olla luova. Ja luovalta olo on tuntunutkin. Kirjoittaminen on nyt kivaa! Samaan osuvaan saumaan pääsin mukaan Onni-Blogeihin, mikä tuo toivottavasti mukanaan vielä lisää kaipaamaani yhteisöllisyyttä. Haaveilen muiden bloggaajien tapaamisesta, mutta jo pelkkä virtuaalikaveruus lämmittää mieltä. Olen myöskin harkinnut videoiden tekoa ja blogini kaksikielistämistä, mutta en osaa päättää olisiko se kaiken vaivan arvoista.



Blogihistoriaani ei kuulu suuria yhtäkkisiä käännekohtia, vaan enemmänkin pikkuhiljaa etenemistä ja oppimista. Kirjoitan edelleenkin, mitä mieleen tulee ja yllätyn edelleenkin siitä, mitkä tekstit kiinnostavat lukijoita kaikkein eniten. Haluan kehittyä, vaikken oikein tiedäkään, mihin olen matkalla. Mutta jos ihan totta puhutaan, on bloggaaminen jo vähän enemmän kuin harrastus: Se on elämäntapa.


Siinä siis minun tarinani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte höpöttelyitäni lukea! Seuraavaksi heitän haasteen kahdelle blogille, jotka olivat ihan ensimmäisten seuraamieni blogien joukossa. Eli Oli Ennen Onnianni/ Anni ja The Sugar Antelope sekä lisäksi kaksi hieman uudempaa tuttavuutta  From London/ Sanna ja Siveltimellä /Sanna

Eli näin se menee:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta  saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.       
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suoriltakäsin, voit haastaa jonkun toisen. 
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.   
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko -blogi


Kuvituksena niitä Hawaijin kuvia, joita olisin silloin alkuaikoina voinut lisäillä teksteihini... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


18 kommenttia:

  1. Bloggaaminen on vaikeaa kun siitä alkaa ottamaan liikaa paineita. Itse kans vuosia sitten kirjoittelin juuri sukulaisten iloksi, ja kun sitten aloin miettimään bloggaamista ihan julkiseen tarkoitukseen tuli kauheat paineet siitä jos en jaksakkaan päivittäin, tai edes viikottain laittaa uusia postauksia. Päätin vihdoin että teen omalla ajalla, silloin kun siltä tuntuu. Omaksi iloksi ja jos ihmiset alkaa lukemaan niin mahtavaa!
    http://www.lily.fi/blogit/ihana-style/finu3-ja-paiva-stylistina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi bloggaamisen hyvistä puolista on myös se, että itselle jää muistiin asioita ja aikajanoja, jotka muuten olisi jo unohtanut. Eihän blogiin tietty päädy kuin pieni osa siitä, mitä oikeasti tapahtuu, mutta on se silti yhdenlainen päiväkirja. Eli omaksi iloksikin tosiaan! Yritin muuten käydä katsomassa blogiasi, mutta linkki ei toiminut/se ilmoitti, että pääsy evätty.

      Poista
  2. Heips! Olen lukenut blogiasi jo jonkun aikaa mutten koskaan ole uskaltautunut kommentoimaan. :D Blogisi on tosi mielenkiintoinen ja odotan aina innolla seuraavaa postausta. Tosi kiva,että olet jaksanut jatkaa vaikka kipinä on silloin tällöin kadonnut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit! Nämä ovat juuri niitä kommentteja, jotka saavat aina hymyilemään ja jatkamaan :).

      Poista
  3. Meillä on näköjään ollut aika paljon samanlaisia mietteitä asiasta. Tuo yhteisöllisyys on myös yksi aika tärkeä osa tätä, jonka mä unohdin mainita! Ps. Mä äänestään videoiden puolesta;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on lukenut näitä blogitarinoita, vaikuttaa siltä, että aika monelle ulkosuomalaiselle bloggaaminen on ollut aluksi yhteydenpitoa perheiden ja tuttujen kanssa kun taas muiden genrejen bloggaajille se suurin kynnys on ollut kertoa perheelle ja tutuille, että minulla on blogi :).

      Video(ita) saattaa hyvinkin olla tulossa. Ainakin kissavideo, jos ei muuta ;).

      Poista
  4. Kiitoksia haasteesta :), naita blogitarinoita on kylla tosi mielenkiintoista lukea! Itsella on kanssa sama juttu, valilla sita jaksaa kirjoitella, valilla ei niin paljoa. Tama on kylla ollut tosi antoisa harrastus, mielenkiintoisten juttujen lukemisen lisaksi olen saanut paljon vertaistukea esimerkiksi maahanmuuttojutuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistukea ja apua on todellakin löytynyt paljon. Hauska, kuinka samanlaisia fiiliksiä meillä ulkosuomalaisilla välillä on, vaikka elämäntilanteet, maat ja tarinat vaihtelevatkin.

      Poista
  5. Aika moni pohtii sitä bloggaamisen punaista lankaa. Eikö bloggaaminen ja siitä kirjoittaminen, mikä kulloinkin on päiväjärjestyksessä riitä? Lukija arvostaa normaalia elämää ja huomaa varsin pian keinotekoisen tekemisen. Kiitos blogistasi, luen joka postauksen ja seuraan mielenkiinnolla elämää rapakon toisellla puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aina välillä iskevät suorituspaineet, jotka löytyvät vain ja ainoastaan omasta päästä. Kaikkein eniten tykkään itsekin lukea aitoa tarinointia ihan oikeasta elämästä. Kiitos kun kommentoit ja kiitos kun luet :)!

      Poista
  6. Mää täällä taas. :D Niin elävästi muistan, kun löysin sun blogin teidän roadtripin aikana ja sitten paadyitte 10minuutin matkan päähän meiltä asumaan. Kuinka vaan oli pakko laittaa mailia, et josko treffattais. Itsekin, kun silloin oli vielä suht tuore Diegolainen niin tuli kyllä hyvään saumaan! Ja loppu on historiaa. ;)

    Onks tuo surffilauta kuva täältä vai Hawajilta? Vähän ihania lautoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä oletkin yksi parhaista asioista, mitä tämä blogi on tuonut mukanaan <3. Olisi monta vuortaa jäänyt valloittamatta ja mulausta tekemättä, jos et olisi löytänyt blogia ja ottanut yhteyttä :).

      Tuo kuva on Hawaijilta, O'ahun North Shorelta.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Hawaijilla oli aika mielettömät kotimaisemat :).

      Poista
  8. Kiitos haasteesta :) Otan sen mieluusti vastaan! Jeee! :)

    VastaaPoista
  9. Blogiasi on mielenkiintoista seurata, kirjoitat(/kerrot) mielestäni tosi hyvin.
    Pitkään on tullut luettua.
    Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kun kommentoit! Noita kuvia esiin kaivellessani tuli ikävä Hawaijille :). En minä sinne muuttaa haluaisi, ainakaan juuri nyt, mutta käymään olisi kiva päästä pitkästä aikaa.

      Poista